Ehkä tällainen sisustusbloggaaja ei ole parhain näissä "minä itse" kuvauksissa, keltaista naamaa, väärät asetukset kamerassa, kärryissä istuva lapsi ja armoton kiire :D En tiedä kuinka moni on huomannut, että olen alkanut kuljettamaan kameraani joka paikassa mukana, se löytyy siis nykyisin täysin käsilaukun vakiovarusteista, kesällä ostamani Olympus on siis kovassa käytössä ja hakkaa mennen tullen aiemman järkäleeni :D Mutta koska blogi on iso osa minua ja elämääni on kiva raottaa muitakin asioita kuin mitä sisustukseen tulee, ehkäpä te näin ollen opitte tuntemaan minua paremmin, jopa sieltä ruudun toiselta puolen :D
Jos itkeä voisi missä vain, pillittäisin varmaan kokoajan, en surusta
vaan siitä uskommatoman suuresta ilosta, joka sisältäni kumpuaa varmaan
kilometrien päähän kulkiessani. On vaikea kuvailla tunteita ja
tuntemuksia niistä elämän pienistä asioista, joista aiemmin ei ole
uskaltanut edes haaveillakaan, tuntuu kuin uusi elämä olisi syttynyt ja
avannut täysin uudet mahdollisuuksien portit.
Vaatekauppoihin mentäessä, se että saat valita koko liikkeen valikoimasta mitä haluat, sovituskoppiin mentäessä, se tunne kun vaatteet oikeasti mahtuvat päällesi. Naisellisuus on kyllä uskomattoman tärkeä asia, johon meidän jokaisen tulisi panostaa jollakin tapaa. En tarkoita sitä, että aina pitäisi olla viimeisen päälle tyylitelty, vaan enemmänkin sitä, että löytäisi itselleen sellaisia vaatteita, joita ylpeänä voi kantaa, eikä kuten itselläni ylipainoisena, että pukeudun mitkä mahtuivat päälle ja yritin peittää itseäni hieman "kaapumaisilla" vaatteilla.
Vaatekauppoihin mentäessä, se että saat valita koko liikkeen valikoimasta mitä haluat, sovituskoppiin mentäessä, se tunne kun vaatteet oikeasti mahtuvat päällesi. Naisellisuus on kyllä uskomattoman tärkeä asia, johon meidän jokaisen tulisi panostaa jollakin tapaa. En tarkoita sitä, että aina pitäisi olla viimeisen päälle tyylitelty, vaan enemmänkin sitä, että löytäisi itselleen sellaisia vaatteita, joita ylpeänä voi kantaa, eikä kuten itselläni ylipainoisena, että pukeudun mitkä mahtuivat päälle ja yritin peittää itseäni hieman "kaapumaisilla" vaatteilla.
Tosin huomaan edelleen itsessäni sitä, että aika useasti valitsen ensimmäisenä rekeistä ne hiukan löysemmät vaatteet, yleensä onneksi havahdun ja muistutan itselleni, että "enää ei tarvitse yrittää peittää yhtään mitään, vaan ole tyytyväinen siitä millainen olet juuri nyt, pue päällesi ne vaatteet mistä pidät ja jotka saavat olosi mukavaksi".
Tällä kertaa ostoslistalla oli juhlavaatetta, en mä oikein mitään löytänyt, mutta muutama sovituskuva tarttui kuitenkin kameraan :D Tärkeintähän ei ole ostaminen vaan hyvä mieli, tässäkin asiassa.
Toki, ei se minunkaan elämä pyöri pelkkien vaatteiden tai ulkonäön ympärillä, olen ihan tavallinen kotiäiti, joka viettää collareissa kotipäivät, tukka sykkyrällä ja naama naturellina :D Mutta täytyy myöntää, että uuden pienemmän olemukseni myötä, olen ihastunut vaatteisiin, koska koen että olen jäänyt niistä koko ikäni paitsi, kun ei vain yksinkertaisesti ole löytynyt mitään päälle laitettavaa.
Tällaista tänne näin perjantain iltaan, nyt sytyttelemään ulos lyhtyihin kynttilät ja odottelemaan ukkokultaa töistä :D
Tällaista tänne näin perjantain iltaan, nyt sytyttelemään ulos lyhtyihin kynttilät ja odottelemaan ukkokultaa töistä :D