KODIN KOTOISIN NURKKA

Facebookin puolella meillä on ihana joukko sisustusbloggaajia, jotka jaamme bloggaamiseen liittyviä asioita ja saamme toisiltamme vertaistukea, siinä missä konkreettisesti yhteistä ja samoissa tiloissa tekevät kollegat saavat toisiltaan apua ja tukea, me teemme tämän netin välityksellä ja yhtä hyvin se toimii näin virtuaalisesti, kun joukko ihmisiä jakaa saman mielenkiinnon aiheen.

Tällä kertaa meillä ryhmässä aloitettiin teemahaaste. Ryhmäläiset jokainen vuorollaan julkaisee teeman, josta bloggaajat sitten omien näkemyksiensä mukaan kirjoittelevat. Tällä kertaa Suvi - Valkoinen Harmaja blogista heitti kodin kotoisin nurkka haasteen, joten katsotaanpa millaisiin nurkkiin minä päädyin meidän kodissa.

Meidän kodin kotoisin paikka ja kodin sydän on ehdottomasti olohuone-keittiö alue. Avoin oleskelualue, josta näkymät on lähes jokaiseen kodin huoneeseen. Keskellä taloa oleva alue kokoaa perheen yhteen ja tämä alue on sellainen jossa lähes aina ollaan.

Olen aina ihastellut ennen omaa taloamme koteja, josta avautuu pariovet makuuhuoneeseen ja omassa kodissa tämä on yksi rauhoittavimmista näkymistä kun sohvalla istuskelee. Pariovien takana oleva makuuhuone kylpee lähes aina auringossa ja viimein löytynyt harmoninen värimaailma antaa levollisen olon.

On vaikea kuvailla sitä mikä tekee juuri omasta kodista kodikkaan, se on enemänkin tällä hetkellä tunnetila, se että on hyvä olla, se että on jonkinlainen rauha, eikä jatkuva muutoksen hakuisuus. En halua sisustaa täydellistä kokonaisuutta vaan että on asioita, jotka ovat ristiriitaisia ja ehkä katsojasta epäsopivia, mutta niihin liittyy itselle tärkeitä muistoja ja ajatuksia, jotka luovat juuri muistojen vuoksi täydellisen kokonaisuuden.

Olenkin sanonut, että pitkään on menty sisustamisessa siten, mikä näyttää kameran ruudulta kauniilta, poissa on ollut ehkä ripaus aitoutta, sitä lämpöistä kodikkuutta, jota esimerkiksi itse olen kaivannut juuri tässä kodissa. Ennen blogin perustamista, se kodin lämpö ja kodikkuus huokui paljon enemmän, kalusteet eivät kierrelleet rallia tai menty minkään trendin mukana. Sitä ei hakenut jatkuvaa muutosta, vaan oli onnellinen siitä miltä kodissa näytti ja keskittyi olennaiseen. Silloinen kotimme oli sisustukseltaan sellainen, joka usein mielletään kodikkaaksi ja suomalaisten sisustusmakuun paremmin istuvaksi, sävymaailma maanläheinen ja ripaus romantiikkaa. Kuten nyt tämä suomen kaunein koti ohjelmasarjan voittaja. Joukossa oli upeita erityylisuuntauksen koteja, mutta pidemmän korren veti omaan makuunkin se kodikkaimmalta kodilta näyttänyt koti. Koti, josta aisti rauhan, lämmön ja onnellisuuden.

Sitä tunnetta kaipaan tässäkin kodissa, että jokaisella kalusteella on oma paikkansa ja ne pysyvät niillä omilla paikoillaan, kodissa näkyisi aika, se että jokaista asiaa ei ole ostettu uutena.

Tällä hetkellä ne värimaailmaltaan ja tyyliltään "epäsopivat" ehkä irrallaan olevat kalusteet, joiden värimaailmasta huokuu lämpö, erilaiset puunsävyt ovat eritoten mieleeni. Ne antavat lämpöä, luovat kodikkuuden ja koti tuntuu perinteiseltä vaaleassa ympäristössä. Harmaat seinät ja vaaleat kodin kiintokalusteet ovat ihania, niitä ihastelen päivittäin ja ne tuovat rauhan.

Jokaiselle se kotoisuus ja kodikkuus merkitsee eriasioita, se tunne ja ne näkymät nähdään niin monin eritavoin. Toiselle skandinaavinen pelkistetty valkoinen koti on se täydellinen ja kodikas kun taas toisille se maanläheisyys on kodikkuuden perusta. Kodikkuus syntyy tunteesta, silloin kun koti ja sisustus rakennetaan rakkaudella, siitä huokuu kodikkuus :) Jokaiselle asujalleen koti on pyhä paikka, jota jokaisen pitäisi arvostaa arvostelematta, jokaisen koti rakennetaan asujilleen ja asujien näköiseksi, se mikä toisesta saattaa olla kodikas ja ihana, voi toinen ajatella kodikkuuden olevan kaukana, siksi erilaisuus ja erilaisesti sisustetut kodit ovat rikkautta.

Pidän kotimme avaruudesta ja valoisuudesta todella paljon ja samalla myös siitä, että uusi on aina uusi, silti sisälläni jokin sanoo, että kodistamme puuttuu ripaus sitä jotain, edelleen ja se mitä se jokin on ja mitkä sen mahdollisesti aiheuttavat, ovat kyllä itselläni selkeästi mielessä, mutta jätettäköön se salaisuudeksi täältä blogin puolelta (snapchatissa seuraajat saivatkin kuulla ajatuksistamme ;)

Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, siihen asti nautimme tästä kodista, sisustellaan epätäydellisyyttä tavoitellen ja rikkoen harmoniaa.

Olen ylpeä itsessäni siitä, että vuosien jälkeen olen rohjennut viime viikkoina rikkoa kodin linjaa ja värimaailmaa sijoittamalla meille tärkeitä tauluja seinille, rakkaita muistoja tuovia valokuvia ja täysin "epäsopivia" kalusteita sijoittamalla juuri siten miten itse haluaa ajattelematta sitä, mitä kritiikkiä mikäkin siirto lukijoissa aiheuttaa :D Vapauttava tunne, uskaltaa tehdä just siten mikä itsestä tuntuu täydelliseltä. Kuten tämä upeaa lämpöä huokuva sohvapöytä, paljon kauniimpi yksilö meille kuin pelkistetty pyöreä... Ja juup, makuasioita :)