Hei vaan. Se on syyskuu virallisesti alkanut, huippua. Pimenevät ja viilenevät illat saavat kyllä ihanaa tunnelmaa aikaan, iltojen kynttilä hetket kun lapset nukkuvat, tosin en nyt kovin myöhään jaksa koskaan valvoa, että niistä kynttilöistä olisi tuntikaupalla iloa, mutta se pieni hetkikin tuntuu niin luksukselta. Syksyissä on aina jokin erikoinen taika, vähänkuin alkaisi aina uusi ajanjakso, hassu tunne.
Kesän olemattoman sisustusinspiraation jälkeen jotain innostusta on ollut havaittavissa tai no sellaista, että kun vastaan on tullut jotain spesiaalia tai kivaa, olen tarttunut härkää sarvista. Saatiin nimittäin jokunen aika sitten keittiöömme kauan haaveilemani pyöreä pöytä. Pitkään olen käytettynä etsinyt pyöreää pöytää, joka olisi halkaisijaltaan tarpeeksi suuri, jotta paikkoja riittäisi kuudelle ja tällainen ihanuus saatiin.
Vuosien elämän jäljet kuitenkin näkyivät
pöydässä, joten se vaati pientä käsittelyä, jotta siitä saatiin taas
kuin uusi. Pöytä oli alunperin mattavalkoinen ja naarmuiltakaan ei oltu
vältytty. Mies vesihioi? pöydän kannen, maalasi sen kiiltävän
valkoiseksi ja lopuksi se vielä kiillotettiin. Nyt pöytä on kuin uusi ja
toimii arjessamme hyvin.
Tykkään
pyöreästä pöydästä erityisen paljon siksi, että nyt jokaisen pöydässä
ruokailijan näkee hyvin ja keskustelu onnistuu ilman että tarvitsisi
kurkkia toisen olkapään yli nähdäkseen puhujaan :)
Ja voi viherkasvit sentään, olen ihan haltioissani siitä, että olen saanut pidettyä näitä ostamiani kasveja elossa niin kauan, joten siitä inspiroituneena ostin peikonlehden. Ne tuovat ympärille jotain käsittämättömän kaunista kodikkuutta ja luovat pehmeän tunnelman.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, palaillaan taas... ehkäpä jo heti huomenna uudelleen asiaan :)